Työelämän supertaito: Luopuminen
Mitä tapahtuisi, jos osaisimme luopumisen, tuon koko elämän kannalta merkityksellisen taidon myös työelämässä?
Jos emme haikailisi ”vanhoihin hyviin aikoihin”, unelmatiimeihin, jäisi kiinni vanhoista ammattirooleista opittuihin tapoihin ja saisimme enemmän nautintoa tehdä nykyistä rooliamme kasvattavia asioita?
Muutoksissa on paljon hyvää ja opimme valtavat määrät uusia asioista. Kaistanleveyttä se meiltä vie. Mutta toisaalta sävyillä on mahdollisuus kirkastua ja merkityksellisyyden tunteen syventyä. Muutos haastaa aikaisemman. Näyttää epäkohdat ja prosessin epäjohdonmukaisuudet, kutittelee omia varjojamme. Olemme hurjan hyviä adaptoitumaan uuteen. Mielestäni muutos jo pelkkänä sanana pitää sisällään luopumisen. Mutta harvemmin missään opetetaan, kuinka asioista luovutaan.
On vuosi 2015. Vedin tuolloin vuoron tiimiä ja koin ison osan identiteettiäni olevan se vuoron tyyppi, joka hoiti öljynjalostamon yksittäisen tuotantolinjan arkista työtä, mutta myös kaikki tuotantolinjan haastavat tilanteet, kuten kaasuvuodot, tulipalot ja prosessin alas- ja ylösajot. Tunsin työni kuin omat taskuni ja erilaisten prosessihäiriöiden hoito tarjosi oppimisen ja endorfiinihuippujen paikkoja. Nukkumiseni oli kuitenkin ollut kehnoa jo pidemmän aikaa ja kollegiaalisuus oli usein hukassa.
Pohdin todella pitkään vuorotöiden jättämistä, mutta tiimihenkemme, yhteistyömallimme ja tunne porukkaan kuulumisesta piti minua vuorossa pidempään kuin olisi ollut tarpeellista. Päivätöihin vaihtaessani jätin vanhan tiimin, sain uuden työn ja työkaverit ja eniten huomasin kaipaavani häiriötilanteiden hoidosta saamiani kicksejä. Muutos vuorosta päivätöihin oli silloisen työurani isoin hyppy ja työelämän nivelvaihe, jossa koin ensimmäistä kertaa voimakkaasti myös surua ja haikeutta. Olin ensimmäistä kertaa luopumisen prosessissa koko työurani aikana.
Mitä se luopuminen on?
Luopuminen on jostain irtipäästämistä. Luopumisesta puhutaan usein myös surua kohdatessa ja mielestäni sanojen taustalla on paljon samaa. Mistä luovun surressani? Mitä suren luopuessani? Suru itsessään on laaja käsite eikä sitä voi varata vain ihmisestä luopumiseen vaan kaikesta merkityksellisestä luopumiseen.
Ihmisellä on erinomaisen ihana sisäänrakennettu malli kiinnittyä ja kiintyä erilaisiin asioihin niin työssä kuin siviilissäkin. Osa näistä asioista on ihmisiä, osa tunteita, osa osaamista. Se on kullanarvoinen sisäinen mallimme päästää asiat itsemme lähelle ja se tapahtuu usein melko automaattisesti.
Luopuminen on taas taito, jota meidän tulee harjoitella. Se on taito, jota emme useinkaan pidä edes taitona, vaan todellisuuden purskauttamana selviämiskeinona kohdatessamme läheisten menettämisen tai muita lopullisia ihmiselämän asioita. Luopumisessa on kyse surun kokemisesta ja sisäisten malliemme uudelleenkoodaamisesta.
—-
Työssä pääsemme harjoittelemaan luopumisen dynamiikkaa ihmisten vaihtaessa työpaikkaa, jäädessä eläkkeelle, uuteen rooliin vaihtaessamme, YT-neuvottelujen ja muiden muutosten aikana.
Moni meistä tykkää tasaisuudesta, ennakoitavuudesta ja sen mukanaan tuomasta rauhan tunteesta. Fakta kuitenkin on, että maailma muuttuu vauhdilla ja tarjoaa meille työelämän kautta koko ajan mahdollisuuden (ja ehkä pienen pakon) reflektoida omaa toimintaamme. Muutoksien tahti senkun kiihtyy. Miten siis pysyä melko tolkullisena kaikkien muutosten keskellä? Emme voi aina luoda maailmaa, missä työskentelemme, mutta voimme opetella asioita, joiden avulla nähdä maailma hieman eri valossa.
Yksi erinomainen esimerkki luopumisesta on se hetki, kun yrittäjä palkkaa lisää väkeä tai saat mahdollisuuden alkaa hoitaa pomon hommia. Ai juku, miten se kiehtookaan saada edelleen tehdä kädet savessa töitä, palvella asiakkaita, olla omalla mukavuusalueella. Mutta oi sitä yritystä, mikä saa uudeksi pomokseen ihmisen, joka ei malta luopua vanhasta. Tämä on perin inhimillistä, mutta ah niin paljon arkisia murheita herättävää. Ohjasin erästä sotepuolella toimivaa yrittäjää, joka kipuili kovasti sen kanssa, että asiakastyö jää taakse. ” Se on minulle tapa olla olemassa, en saa samaa fiilistä koskaan olemalla esihenkilön roolissa”.
Luopumisen prosessi
Suru, epätoivo, ahdistus. Luopumiseen liittyvää surua on haluttu usein ajatella vaiheteorian kautta (shokki, reaktio, käsittely ja uudelleensuuntautumisen vaihe) mutta nykyinen tieto antaa laajemman kuvan luopumiseen liittyvästä dynamiikasta, jossa eri vaiheet ovat päällekkäisiä, rinnakkaisia ja syklisiä. Surevan kohtaaminen- sivuston mukaan ”kaikki eivät tunne kaikkia tunteita, jokaisella on oma tapansa luopua” Tieto eri vaiheiden ja tai tuntemusten olemassaolosta voi kuitenkin auttaa ja voi näyttää omaan luopumiseen liittyviä edistymisen askeleita. Uskon, että jokainen meistä saa voimaa nähdessään asioita, joihin on päässyt jo tutustumaan, eikä luopumisen aiheuttamat tunteet ole vain mieletön sekamelska päässä.
3 tapaa harjoitella luopumista
- Tunnista ja tunnusta luopumisen aiheuttamat tunteet
- Jaa tunteitasi jonkun luotettavan kanssa.
- Kirjoita jäähyväiskirjeitä luopumisen kohteena olevalle asialle/ihmiselle/tilanteelle
- Minusta luopumisen harjoittelussa tärkeintä on tunnistaa ja tunnustaa tunteensa. Tunteiden kautta koko luopumisen prosessi toteutuu. ”Päästän irti jostain, joka ei ole enää totta. ”Yrittäjälle se on usein jostain konkreettisesta tekemisestä luopumista. Asiakkaista luopumista. Toisinaan taloudellisesta varmuudesta luopumista.
- Juttele tunteistasi jonkun luotettavan kanssa. Mieli Ry:n nettsivuilla (linkki) on hyvä muistutus siitä, kuinka resilienssi, muutoskyvykkyys, syntyy yhdessä toisten ihmisten kanssa. Mitä suurempi on luopumisen paikka, sitä tähdellisempää on ympäröidä itsensä ihmisillä, joiden kanssa on hyväksytty ja turvallinen olo.
- Kirjoita jäähyväiskirjeitä. Olen aikanaan oppinut mallin suomalaisen eroseminaarin työkaluna ja lukuisten asiakkaiden kanssa todennut sen erinomaiseksi tavaksi työstää tuntemuksia, jota luopuminen aiheuttaa. Jäähyväiskirje kirjoitetaan kohteelle, josta luovutaan. Otetaan esimerkkinä erinomaisen hyvin toimiva tiimi, jossa olet ollut jäsenenä ja nyt vaihdat yritystä.
Kirjoita, mitä olet tiimiltä saanut. Kirjoita, millaista heidän kanssaan on ollut työskennellä. Kirjoita, kuinka he ovat tukeneet ja auttaneet sinua. Kirjoita, mitä olisit toivonut lisää. Kirjoita asiat, jotka ovat jääneet hampaankoloon. Kirjoita, miten olisit halunnut ne ratkaista. Kirjoita, millaisia muistoja tiimistä jää. Kirjoita, mistä olet heissä ylpeä ja kerro, millaisen tunteen tiimi sinuun jättää.
Tähdellisintä on kirjoittaa sydän auki, nähdä hyvät ja heikot asiat, ilmapiiriä parantavat jutut, kuin niitä syövätkin asiat. Et ole kiillottamassa tiimiä paremmaksi kuin se on, vaan tekemässä työtä oman itsesi vuoksi. Kirjoita jäähyväiskirjeeseen myös se, mitä et todellakaan tule kaipaamaan. Voit kirjoittaa myös siitä, minkä vuoksi on ihanaa luopua tiimin jäsenyydestä. Usein tiimistä luopumiseen liittyy myös helpotuksen tunnetta. Luopumisen dynamiikka -kuten elämä yleensäkin- on usein sekä että, ei joko-tai-tyyppistä toimintaa.
Jäähyväiskirje kirjoitetaan aina ensisijaisesti itselle ja aina tunteiden uudelleen tullessa, jäähyväiskirjeen voi kirjoittaa uudestaan. Erään asiakkaani kanssa olemme yrityksen lopettamisen aihuettamassa luopumisen jäähyväiskirjeessä nro 5. Anna itsesi tuntea niin kauan, kuin siltä tuntuu.
Mitä tapahtuu, kun annat luopumisen prosessille mahdollisuuden?
Muutokseen liittyy aina sanamukaisesti asioiden muuttuminen. Ihminen on vuosisatojen saatossa koodannut itselleen mallin, jossa tasaisuus – jopa puuduttavuus- arjen työssä koetaan hyväksi. Osa meistä ottaa muutoksen ilolla vastaan, näkee sen mahdollisuuden oppia ja kehittyä, saada uusia tekemisiä työrooliinsa. Moni näkee muutoksen isona ja pahana, synkeänä voimana, mikä tuhoaa tasaisuuden, turvallisuuden ja ennustettavuuden.
Muutoksen jälkeen asioiden integrointi ottaa oman aikansa. Koita katsoa asiaa maltillisin silmin, silmin, jossa epätäydellisyys ja tuntemattomuus saa olla. Anna itsellesi lupa olla pihalla. Kun luopuu, saa tilalle aina jotain uutta. Syvempää. Merkityksellisempää. Matka kulkee usein kivun kautta, mutta polun varrella löydät itseäsi aina uudestaan.
Kaikki (työ)elämässä on määräaikaista.
Luopuminen on ollut elämässäni iso teema. Jouduin luopumaan vanhemmistani jo vuosia sitten, ihan keskenkasvuisena siihen hommaan. Viimeisinä vuosina olen luopunut identiteetistäni työntekijänä, aviovaimona, koiranomistajana. Kaiken surun ja uudelleenkoodaamisen aikana olen havahtunut usein siihen, kuinka moni muu asia elämässä tullee ikään kuin itsestään. Kipuilemme uuden duunin kanssa, uuden parisuhteen kanssa, uusien opeteltavien juttujen kanssa mutta jokin uutuus helpottaa meitä adaptoitumisessa aika luontaisesti. Entäs sitten, kun alkaakin luopumisen aika? Kaikki ne melko kepeästi tulleet ja merkityksellisiksi muuttuneet asiat ja niistä irrottautuminen, voi juku, mikä työmaa.
Ja uudestaan me kohtaamme tuon luopumisen prosessin. Pitkän uran tehnyt luopuu monesta asiasta eläkkeelle jäädessään. Valtaa käyttänyt johtaja joutuu aikamoisen uudelleenkoodaukseen pyörteeseen siinä kohtaa, kun työt loppuvat. Valtioiden ja suurten organisaatioiden johtajat, nostan hattua sille työlle, jota he työstä luopuessaan tekevät, koska liikuttavat voimatkin ovat olleet suuria.
Luopuminen on taito, jota kannattaa harjoitella.
Resilienssi, muutoskyvykkyys on herättänyt viime aikoina paljon keskustelua. Ja hyvä niin, sillä luopumisosaaminen on osa resilienssiä (linkki)
Mitä mahtaisi tapahtua, jos työpaikan muutoksissa ja vaikkapa YT-neuvottelujen aikana kävisimme avointa keskustelua siitä, mitä muutos minussa aiheuttaa? Saisimme sanoittaa suruamme? Saisimme olla haikeuden kanssa? Saisimme ärtyä siitä, että joudumme taas opettelemaan jotain uutta. Kirjoittaisimme jäähyväiskirjeitä ja juhlisimme sitä, että luovumme yhdessä?
Saattaisi moni muutos mennä sutjakkaammin maaliin. Ja saattaisimme jopa oppia siivun ihmisyyttä siinä samalla.
Tarvitseeko sinun harjoitella luopumista työelämässä? Ota yhteyttä, osaan auttaa.
Jos olet jäämässä eläkkeelle, tervetuloa tutkimaan muutosta kylläisenä eläkkeelle-seminaariin.
LÄHTEET:
http://www.surevankohtaaminen.fi
https://mieli.fi/vahvista-mielenterveyttasi/mita-mielenterveys-on/resilienssi-auttaa-selviytymaan/
