Mitä ihminen muuta kaipaa kuin toivoa merkityksellisestä tulevaisuudesta?
Työharjoittelu ja sen antamat opit
Hei kaikille!
Olen Tuija Kostiainen, Tupunakin tunnettu merkonomiopiskelija, joka aloitti työharjoittelunsa lokakuussa.
Työelämää on itselläni enemmän takana edessä ja sairastumisen myötä sain mahdollisuuden opiskella uutta alaa.
Harjoitteluni päätavoitteena on saada suoritettua myynnin harjoittelu ja näyttö. Tässä kohtaa huomaan, että olemme tavoitteessa jo lähellä, mutta sen lisäksi työharjoittelu on avannut matkaani menneeseen työuraani ja avittanut matkustamaan itseeni.
Aloitin harjoitteluni lokakuussa osallistuen ”Kylläisenä eläkkeelle”-valmennuspakettiin työpaikkaohjaajani Tarjan pyynnöstä. Tuotetietous on isossa osassa kaikkea myyntiä. Tästäkin syystä valmennukseen osallistuminen on kirkastanut konseptia, antanut oivalluksia siitä, mitä kaikkea valmennus voi tekijälleen antaa ja ennen kaikkea koodannut uusiksi kipeitäkin asioita, joita aikaisempi ura on tarjonnut.
Työelämästä poisjäänti eläkkeen kautta on melko samanlainen prosessi kuin vanhasta työstä luopuminen sairastumisen vuoksi. Ainoa erona lienee se, että alanvaihtajana minulla on toivoa päästä takaisin työelämään, kun taas eläköityneellä tuota toivoa ei välttämättä enää ole. Ja mitä sitä ihminen muuta kaipaa kuin toivoa merkityksellisestä tulevaisuudesta?
Iso oppi prosessien tärkeydestä
Syyskuun lounastapaamisessa Tarja kysyi tavoitteitani työharjoittelusta. Tärkein tavoitteeni onkin oppia ja ymmärtää myyntiä,
koska mikä sellainen markkinointityyppi on, joka ei tajua myyntiä?
Työharjoittelu jo tähän mennessä on syventänyt myyntiajatteluani, kun loimme työpaikkaohjaajani Tarjan kanssa Kylläisenä eläkkeelle -valmennuspaketin myyntiprosessia. Prosessien visualisointi ymmärrytti sen, mitä kaikkea myyntityön takana on. Prosessiajattelu on itselleni uutta: Kaikkeen tekemiseen liittyy lopulta erinäisiä prosesseja.
Tajusin, etten ole missään aiemmassa työpaikassani nähnyt prosesseja visualisoituna, saati aukikeskusteltuna ja ilman näitä ymmärrys kokonaisuudesta jäi aika hataraksi.
Kirjallisia ohjeita on senkin edestä, mutta eivät ne yksinään auta ymmärtämään lopputuloksen vaikuttavien asioiden monimutkaisuutta, saati niiden syy-seuraussuhteita.
Voiko työ toimia henkisen kehittymisen paikkana?
Suurin oppini työharjoittelusta kuuluu silti henkiseen kehitykseeni. Koen olevani nyt paljon valmiimpi työelämään ja sen haasteisiin, kuin mitä ikinä olen tähän mennessä ollut. Meille jokaiselle -vähänkään pidempään työelämässä olleelle- on kerääntynyt selkäreppuun hyviä ja ei-niin-hyviä juttuja työuran ajalta.
Työharjoittelussa olen päässyt tyhjentämään reppuni painolastia, osaan nykyisin tunnistaa paremmin omia toimintapojani ja reaktioni. Niiden tunnistaminen ja juurisyiden löytyminen on itselleni ollut ensimmäinen askel henkiselle kehittymiselle. Olen saanut työharjoittelun valmennuskokonaisuuteen liittyvien teknisten oppien lisäksi myös työnohjausta. Iso kiitos Tarjalle harjoittelupaikasta, mä en edes osannut kuvitellakaan syyskuisen lounastapaamisen poikivan näin mielettömän hienon kokemuksen!
On mahtavaa tehdä työharjoittelua, kun työhönopastaja panostaa opetukseen ja haluaa harjoittelijansa menestyvän. Olemme harjoitelleet yhteistä tapaa tehdä työtä, luoneet rakenteita tukemaan tavoitteiden toteutumista. Mitä kaikkea löytääkään, kun uskaltaa heittäytyä jännityksestä huolimatta johonkin ihan uuteen!
Jännityksellä odotan mitä kaikkea vielä opinkaan myynnistä seuraavien kuukausien aikana. 😊
Harjoittelupaikkani missio on pelastaa ihmiset paskalta työelämältä. Sitä se todella tekee. Nyt mäkin voin osana tätä yritystä toivottaa: Tervetuloa völjyyn!
Terveisin Tuija
PS: Kuva kertoo sen, minkä tiimoilla aikanamme Tarjan kanssa tapasimme. Pidin hänelle ja Valo-koiralle koirakoulua joskus 2000-luvun alussa. Mihin kaikkeen yhteiset mielenkiinnon kohteet voivatkaan viedä! 😊
Lisää koirakoulustani löytyy täältä: http://www.karvakasat.net/koirakoulu/
